Onpa vauhdilla mennyt tämäkin kesä! Koulun kellot jo kilkattaa kulman takana, niin lapsilla kuin minullakin. Suoraan sanottuna kiinnostus tällä hetkellä ihan nollassa, mutta eiköhän se tästä.
Koko kesä on ollut yhtä myllerrystä; kun hautajaisista selvittiin, kotorintamalla onkin ollut yhtä vuoristorataa. Itsellä takaraivossa painaa tämä raskautumattomuus, missä vika kun ei tärppää?? Väkisinkin se heijastuu parisuhteeseen ja kesä onkin ollu yhtä riitelyä, eikä asiaa helpota yhtään se, että isäntä oli viis viikkoa kotona, liika on liikaa siinäkin :) Sitten kun tuli viimeinen lomaviikko ja oltais saatu olla kahdestaan (tietty kirppu matkassa mukana, mutta ihan eri asia kuin suurperheenä olo), niin eiköhän isäntä sitten keksi lähteä harrastelemaan, että v***n kiva. Paljon taas puhetta hellyydestä ja huomioimisesta, tai pikemminkin niiden puutteesta, isäntä heitti jo eroajatuksenkin ilmoille.. huoh. Jotenkin nyt vaan ahdistaa ihan liikaa tämä kaikki. Ehkä on vaan hyvä, että meen töihin ja opiskelemaan, saa ainakin muuta ajateltavaa ja on varmaan niin väsyksis ettei tartte edes vaivautua vonkaamaan isännältä, saapahan sekin rauhan... Tähän sopii niin hyvin Samuli Putron biisin sanat: "Eipä nihkeä ääni tuo napsutus / keittiönpöydästä olkkariin asti / Se on näppis, kun sormien alla / saa huomion kaiken armottomasti / Anna nyt / No enhän anna / Anna nyt / No enhän anna..."
On kesään paljon mukaviakin asioita mahtunut; laitoin tyttöjen huoneen kokonaan uusiksi ja nyt on ekaluokkalaisella läksyjentekopaikka valmiina. Ollaan pieniä reissuja tehty Pirkanmaalla, lasten ehdoilla. Pitkästä aikaa mattopesullakin päässyt käymään ja uimassa, viime kesänä kun raskauden takia ei juuri uskaltanut veteen mennä. Ja lenkillä oon käyny päätä tuulettamassa :)
