Tunteiden aallokossa

Huh, onpas päivällä ollut pituutta...
Aamusta ahkerana väänsin soseita neidille ja leipasin yhden piirakan, sitten saikin jo juosta pojan kans hammaslääkärille. Päivän posti toi kirjeen, jossa oli sekä hyviä että huonoja uutisia; kuopus on saanut syksylle hoitopaikan, mutta hoitopaikka sijaitsee hankalan matkan takana ja lähempänä olisi ollut yhdeksän muuta päiväkotia. Soitin kiukkuisen puhelun päivähoitoyksikköön saadakseni joitain vastauksia. Lopputuloksena se, että otamme paikan vastaan ja anoimme jo siirtoa lähempään päiväkotiin. Todennäköisyys päästä lähemmäs ei oo suuren suuri, mutta yrittänyttä ei laiteta, tai jotain..

Täytyi käydä vielä tänäänkin kaupassa hakemassa salaattivärkkejä kun huomenna tulee kaveri perheensä kanssa grillailemaan, ihanaa! Joten hus,pois ikävät ajatukset ja nauttimaan hyvästä seurasta!
Sitä ennen täytyis kuitenkin vielä siivota koko kämppä, mutta jätän sen suosiolla huomiselle ja lähden lenkille tuulettamaan loputkin ikävät ajatukset pois :)

Isäntäkin kotiutui vihdoin reissusta, ei toki ollu kun tän päivän, mutta aina huomaa kun tekee pidemmän päivän niin itellä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Hah, isäntä pääsi heti siivoomaan pissoja lattialta :)

Mutta nyt tämä akka lähtee pään tyhjäykselle!

Kiristääkö vanne päätäsi?

Nyt kiristää meinaan taas ihan huolella... Kuopukselle tarvis vaatteita hankkia ja kävinkin äsken pyörähtämäs parissa kaupassa ja ei niissä ollu mitään! Tai olis jos olis pätäkkää enempi, mutta ei meikäläisen kukkarolle sopivia vaatteita.. Meni kyllä aamupäivä ihan mukavasti, mutta kun kotiin päästiin niin alkoi väsykitinät.. sen siitä saa kun kuudelta herää.. Ja mikä ihme siinä on kun pitää aina tietokoneen hiiri vetää lattialle? Meillä siis pöytäkone ja käy tuolta pöydän alta vetämäs johdosta sen hiiren alas, sitten mä saan aina pujotella sitä harrastaen akrobatiaa :)

Illalla olis sitten viimeiset rutistukset kevätjuhlien suhteen, saa nähdä kuinka raastava ilta tulee kun tunnetusti koulun liikuntasali on kuuma paikka eikä se 500 ihmistä sitä asiaa yhtään helpota. Katotaan saako isäntä lähtee tuon kuopuksen kans kotiin kesken kaiken.

Mä en kyllä oo yhtään kesäihminen, mä en tykkää tästä kuumuudesta yhtään! Eikä tuo arskanpalvonta oo mun juttu ollenkaan, mä oonkin kesäsin aina kalkkilaivan kapteeni, mutta parempi sekin kuin rapu, palan nimittäin äärettömän herkästi. Saa nähdä miten kesä menee lasten kans ku koulujen loputtua alkaa varmaan se uimarannalle vinkuminen, meiltä lähimmälle kunnon rannalle on matkaa 4km ja eihän nuo jaksa ainakaan takasin kylmissään sieltä polkee. Isäntä on "lomalla" heinäkuun, siis palkkatyöstään, mutta saa nähdä onko meillä auto käytössä vai huristeleeko isäntä sillä jossain. Silloinhan voi helposti mennä välillä sinne rannallekin kun pääsee ihan viereen autolla. 

Mutta nyt tarvii alkaa laittamaan ruokaa kuopukselle täällä pätsissä... huh, hiki virtaa jo pelkästä ajatuksesta :)

Vauvakuumeilua

Kuumetta pukkaa, jatkuvasti!

Vaikka tuo kuopus onkin vasta 10kk, niin vauvakuumetta pukkaa todenteolla. Olen ns.helposti raskautuvaa tyyppiä; esimerkiksi kuopus sai alkunsa välittömästi kierukan poiston jälkeen. Nyt sitten imetys tuntuu sekoittavan tän tädin hormonitasapainoa oikein urakalla. Synnytyksen jälkeen kahdet monsuunit ja niidenkin välillä oli kolme kuukautta. Yritä tässä sitten laskeskella mahdollisia ovulaatioajankohtia... Toisaalta pitäis saada tuota opiskelua taas eteenpäin ja täytyis tienatakin välillä, mutta jos sais toivoo niin haluaisin maksimissaan kahden vuoden ikäeron.. mutta eipä sitä paljon toiveita kuunnella siinä asias :)

Häpeilyä

Joskus tuntuu, että lasten takia saa hävetä silmät päästään. Täytyy koputtaa puuta, etteivät vielä ole möläytelleet ihmisten ilmoilla mitään typeryyksiä. Mutta.. viimeksi kevätjuhlissa alkuviikosta hävetti taas niin paljon! Neiti 6v. istuu penkillä kasvot yleisöön päin, kantapäät penkillä ja mekko jossain. Onhan se hienoa, että kaikki näkivät kuinka hienot pikkarit neidillä on. Sitten täytyikin vähä kaivella nenää ja kohta pistettiin ranttaliksi... 

No, onneks ei ollut ainoa joka siellä "mörhöili"... mutta mielenkiinnolla seuraaviin kevätjuhliin huomenna.... 

henkireikiä

Pullantuoksua ja hermojen menetystä

Tänään päätin pitää leipomispäivän ja leivoin pakkasen täyteen pullaa. On sitten mitä tarjota kun tulee vieraita :)

Vaikka kuinka haluaisin olla se pullantuoksuinen ihana äiti, niin mulla ei vaan yksinkertaisesti riitä kärsivällisyys siihen, että lapset auttaa koko ajan. Hyväähän he tarkoittavat...

Välillä tuntuu, että nuo lapset on koulussa ihan hiljaa koska sitä puhetta tulee kotona NIIN paljon. Nyt olenkin taas löytänyt liikunnan riemun; ah mikä tunne kun saa pään nollattua! Ja käsityöt, ne on kans mun henkireikä. 

Fuusioperhe

Tervetuloa lukemaan meidän perheen elämästä. 

Perheeseen kuuluu 

• murkkuiän kourissa kiukutteleva tyttö 
• kaksikko, joka on jonkun ihmeiän kourissa kumpainenkin (eivät siis ole kaksosia vaan ikäeroa reilu vuosi)
• kävelemään opetteleva täystuho
• ukkokulta, jonka aika menee työn, väitöskirjan ja harrastusten parissa
• blogia kirjoittaa kolmenkympin kriisissä painiskeleva äiti-ihminen

Perheemme ei ole ihan perinteinen, tai mikä nykyään on perinteistä, mutta siis kolme vanhinta on lasta on mun edellisistä suhteistä ja fuusioiduimme ukon kanssa niin, että lopputulos oli nähtävillä elokuussa 2013.

Hiukan taustaa bloggaajan eletystä elämästä; sain esikoisen ollessani 19-vuotias, elimme kaksistaan yli neljä vuotta kunnes tapasin kaksikon isän. Se suhde ei kauaa kestänyt ja huomasin olevani kolmen lapsen yh-äiti. Elämä heitteli sinne ja tänne. Onnekseni olen töissä alalla, jossa ei työt kovin kesken lopu, valitettavan usein työt vaan on pätkähommia. Olikin siis lähes lottovoitto saada vakituinen työpaikka syksyllä 2010. Elämä alkoi muutenkin hymyilemään ja löysin ukkokultani. Naimisiin menimme kaikessa hiljaisuudessa syksyllä 2012. Itse olen vielä kotona kuopuksen kanssa kesän yli, sen jälkeen koittaa paluu arkeen ja sorvin ääreen, lisäksi koulun penkki kutsuu jälleen.

Blogissani tulen kertomaan elämän iloista, suruista, kömmähdyksistä, hermojen raastamisesta ja siitä ikuisesta vauvakuumeestakin.